Faktajuttu vol. 1

Päätin nyt kirjotella nää "faktajutut" osissa, niin ei tuu sellasta kilometripostausta eikä lukijoille tylsää... Jos teitä siellä on? Samalla myös kertaantuu osalle jo varmasi ennestään tuttuja faktoja, ehkä myös uudemmilla lukijoilla on helpompi tutustua? 

1. Nimi on siis Suvi, täytän ensi kuussa komeat 17 vuotta. Tällein lyhyesti voisin tässä 1. kohdassa mainita että perheeseen kuuluu äiti, isi, Saija-sisko sekä hänen Janne-aviomiehensä sekä heidän upeat kaksi lastaan, Sara ja Leevi. Asun samassa asunnossa äidin, isän ja lemmikkilauman kanssa. Perheeni on saanut viime elokuussa lisäystä Arttu-poikaystävän myötä. Tästä kaikesta tulen vielä kirjoittamaan paaaaljon lisää :)
2. Käyn lukiota. Pärjään muuten kohtuullisen hyvin, mutta matemaattisista aineista en edes pääse läpi.
3. Minua on koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Kärsin niistä haavoista edelleen ja se on suuresti vaikuttanut elämääni tällä hetkellä. Kamppailen useiden asioiden kanssa, kuten juuri painon sekä itsetunnon kanssa. Olen aina ollut hyvä piiloutumaan huumorintajuni taakse... Ja tästä kaikesta on syntynyt myös suuri suojeluvietti Saraa  ja Leeviä kohtaan.
4. Suurin intohimoni ja rakkauteni on aina ollut Islanninhevoset. Varsinkin kesäisin näin vanhemmiten rakastan käydä ratsastamassa ja viettämässä aikaa hevosten parissa tapahtumissa jne. Merkittävin ratsastuskaveri johon olen tutustunut nimenomaan ratsastuksen parissa on Siiri, jonka kanssa harrastusta ollaan samalla polulla käyty pitkän aikaa. :) Aivan ummikko en "muiden" hevosten parissakaan ole, viimeisin visiitti "ison hepan" selkään oli Pohjanmaalla kiitos Artun pikkusiskon Idan. :)
5. ...mutta nykyään kiinnostaa myös: kengät, laukut, kynnet, kynttilät, meikit sun muut tökötit ja näiden parissa uhraantuu nykyään rahat, aika ja läksyntekoajat...
6. Olen horoskoopiltani kaksonen ja mielestäni muistutan horoskooppiani erittäin paljon! Tässä lainauksia Astro.fi-sivustolla lukevista asioista:

Kaksosen heikkouksia ovat pinnallisuus ja tuuliviirimäisyys, jotka tosin tuottavat eniten vaikeuksia ympäristölle. Kestävyyttä ja pitkäjännitteisyyttä ei liikkuvalta Kaksoselta myöskään löydy. Jos asiat jumiintuvat tulee vilkkaasta Kaksosesta hermostunut kakara, joka ei ota enää mitään vastuuta mistään.

 Älyllisesti toimeliaan Kaksosen perusongelma kohdistuu päähän ja siellä hermostollisiin ylikuumenemisiin ja häiriöihin, joista saattaa seurata hermoromahduksia.

 Koko ajan pitää olla vireillä joku uusi idea tai mieluummin useampia yhtä aikaa. Levottomana sieluna Kaksonen osaa kyllä suvereenisti olla aloittamassa yhtä jos toistakin projektia, mutta loppuun saattaminen ei onnistu ihan yhtä helposti.

Mutta eräs asia täällä on kovin toisin:

Peruskaksonen tosin suojaa keuhkojaan aktiivisesti tervalla ja nikotiinilla

...7. En tupakoi enkä sen paremmin juo alkoholiakaan. Mulle on annettu hauskanpitokyky - ilman viinaa ja nikotiiniakin. En tuomitse alkoholin käyttäjiä ja tupakoitsijoita - mutta kannustan esimerkiksi hyvää kaveriani lopettamaan tupakoinnin ja olen välillä erittäin kärkäs motkottaessani... Siksi toivonkin että mun motkotus ymmärretään siks että tarkoitan vain hyvää. Toisaalta myönnän olevani todella taipumaton tässä - jos ryyppäsit viikonloppuna ja "oli-niin-vitun-kivat-kännit", sori, ei kiinnosta. Joskus toisaalta mietin et miksen mä ikinä mee mukaan kun toiset tekee. Mut en mä vaan mene.
8. Mun perusluonne on sellainen, että suojelen mulle tärkeitä ihmisiä kuten edellä jo mainitsin Sarasta ja Leevistä. Kavereita puolustan aina. Mua ärsyttää myös jos isompi kiusaa pienempäänsä. Epäoikeudenmukaisuus on mulle täyttä myrkkyä ja sanonpahan vaan että tietyssä koulussa tämä kukoistaa! Lisäksi sanon välillä todella ilkeästi vaikka tarkoitan hyvää. Oon sellanen kanaemopersoona. Muutamat sanovat äidiksi. :)
9. Perhe ennen kaikkea, tarviiko tätä edes perustella? Välillä mennään kaverien kanssa, mutta yleensä olen sellanen koti-ihminen ja viihdyn hyvin omassa kodissani. Mulla ei perheessä ole ikinä ollut mikään niin huonosti, että mun sen takia tarttis kotini jättää. En silti aina jaksa vanhempien tapaa reagoida asioihin, mutta kai se kuuluu kaikkiin perheisiin...
10+1. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. Jos tykkää ruuasta sen ei tartte olla ylipainon syy. Mäpä tykkään ruuasta ja olen ylipainoinen. Ylipaino johtuu monesta muusta, ja inhottaa kun väkisinkin ajattelee että kaikki syöminen on pahasta ja väärin, kun on jo valmiiksi läski. Eihän se niin mene. Mullakin on paljon asioita ylipainon taustalla ja oon kuullut kyllä ulkopuolisilta aivan tarpeeksi että olen läski ja sitä rataa. Tiedostan olevani ylipainoinen enkä todellakaan pidä siitä. Itsetunnon palasia saa koota milloin mistäkin. Kiusaajat ei ymmärrä ajatella miltä kiusatusta tuntuu, loogista, eikö. Mä puhun kokemuksella kun sanon että oman itsen kanssa taistelu on yhtä helvettiä. Kun on aivan varma, ettei ole sopiva, ettei kuulu joukkoon, että pitäis vaan olla jossain muualla. Edes oman poikaystävän kehuja ei osaa ottaa tosissaan ja on aivan varma että ei se kuitenkaan sitä tarkoita. Se on kurjaa ja tuntuu tosi pahalta, kun haluais uskoa mutta kalloon on iskostunut lausahdus "olet läski". Kukaan ei varmaan uskoisi että painosta huolimatta mun mielestä liikunta on kivaa - mutta arvatkaa miltä se tuntuu kun polvet on rikki, lonkkaan jomottaa jne. Syntyperäisiä vikoja, rakenteellisia sellaisia. Kiusaajat ovat ahdaskatseisia eivätkä osaa käyttää senvertaa aivojaan että tulisivat miettineeksi rehellistä faktatietoa. Olis kiva osata pysyä pystyssä yhdellä jalalla, mutta lukemattomista yrityksistä huolimatta vinot jalat estää tasapainon pysymisen. Ja aina ei laihduttaminenkaan suju - haluaisin vielä joku päivä aivan oikeasti hyväksyä itseni näin. Toistaiseksi se on erittäin, erittäin vaikeaa.

Näillä puhein kohti salia!