maanantai 12. marraskuuta 2012

Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia

Tänään Varsinais-Suomea kosketti uutinen pienen pojan kuolemasta Turun keskustassa koulumatkallaan. Hirveä kohtalo niin pienelle ihmiselle, hirveää niin myös linja-autokuskille kuin myös silminnäkijöille. Ja ennen kaikkea niin pienen ihmisen perheelle päivä jälkeen isänpäivän.
Tästä matkustin aatteissani niihin tilanteisiin, joissa itse olen ollut ylittämässä tietä vihreillä valoilla ja ilman.

Poimikaa tästä kuvasta nyt olennainen: liikennevalot.

Tarkastellaan nykyaikaa. Kuvitellaan arkiaamu, arkipäivä tai arki-iltapäivä kaupungissa. Kaupungissa on aina autoja, jatkuvasti, ne täyttävät tien. Kävelyteillä on väkeä, huopakangastakeissa, salkku vasemmassa kädessä - oikeassa kädessä puhelin - ehkä jopa uusinta mallia oleva iPhone tai Samsung Galaxy SIII.

Palaan ajassa taaksepäin. Kesäpäivä, ollaan menossa elokuviin kavereiden kanssa. Kuitenkin pitäisi käydä vielä monessa paikassa ennen leffateatteria - oikeasti ei edes ollut kiire - mutta jokin punaisen ukon kuvassa kiehtoi, sitä oli pakko uhmata. "KERETÄÄNKÖ ME?"

Kyllä me kerittiin, aina, luojan kiitos. Mutta mitä järkeä tossa toiminnassa oli? En tiedä. Luojan kiitos me kaikki ollaan tahoillamme vielä nykypäivänäkin elossa.

Nykypäivänä mä olen oppinut pysähtymään sen punaisen ukon taakse. Mutta kun tarkkailee muita, jotka apostolinkyydillä ovat siihen samaan risteykseen kanssani tulleet... Katse on tiukasti siinä puhelimen ruudussa ja niin on saattanut olla mullakin. Mutta onhan niissä liikennevaloissa se äänimerkkikin, sokeille. No, nyt se alkoi piipittää sitä merkkiä, että kävele sika, kävele!

Valitettavasti tilanteessa on toinenkin osapuoli - se osapuoli, joka odottaa meidän sikojen kävelevän tien yli. Joskus sitä ratin takana istuvaa leijonaa ei kiinnosta, onko hänen valonsa vihreä vai punainen. Onhan hänelläkin nyt kiire, herranjumala! Työt alkaa ja mä vielä junnaan näissä valoissa eikä noi siatkaan ole vielä kaikki tien toisella puolen.

Mä tosiaan tasan lukeudun niihin jotka täysin sokeesti vois vaan sen valon turvin kävellä tien yli. Ja pienen kylän asukkaana pääsen harva se päivä vaan rullailemaan jopolla sen yhden ainoan suojatien yli kouluun ja sieltä pois.

Usein toki myös talutan, koska sehän on oikeaoppinen tienylitystapa. Olen ottanut myös tavakseni heiluttaa kättä niille ratin takana istuville, joiden aamussa tai iltapäivässä on ollut minuutti aikaa hidastaa ja päästää opiskelija kävelemään tien yli kouluun ja sieltä pois.

Aamun tapahtumat sai oikeasti miettimään sitä, ettei hienoon valosysteemiinkään ole minkäänlaista luottamista. Ne antavat meille vain pohjan, joka rytmittää, ja jota meidän ihmisten tulisi hyödyntää ja pysyä liikenteessä valppaana. 

Suojatietä muista sä käyttää,se kadun poikki vie.Valkoviiva ohjaa ja näyttäämissä on suojatie.Niin vasemmalle, kuin oikeallekatsahda sittenkin,silloin et jää auton alletiesi on turvaisin.


Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavana päivänä tapahtuu, ja yksikin virhe voi olla kohtalokas. Niitä on todistettu tänä vuonna ja aiempina jo monta, ja kaiken lisäksi Turku on vastaavissa otsikoissa harmittavan usein. Turku on jalankulkijan helvetti.

Lisäksi asia, johon meinasin mennä vasta laukkupostaksessani - heijastin. Voi että muakin osas ottaa pannuun kun tuli pimeät ja liikuin skootterilla. Yksikään koiran, kissan tai etananulkoiluttaja ei suvainnut kiinnittää koiraansa, kissaansa, etanaansa, itseensä tai siihen väliin minkään näköistä heijastinta, joten oli mukavaa arvailla esim. että missä hihna menee, kun näkee kyllä jonkin otuksen liikkuvan ja silmien kiiluvan. Ihmettelen oikeasti, ettei otsikoihin ole tullut ainakaan mun nähden yhtään pimeällä sattunutta onnettomuutta, jossa toinen osapuoli oli heijastimetta.

Ja ylläripylläri, minäkin olen kuulunut tähän syntiseen kansanjoukkoon! Okei. Mopon kanssa liikkuessani pidän aina takkia, joka on niin tuulen- kuin kevyen vedenkin kestävä, ja siinä on sekä selässä että hihassa heijastavaa nauhaa. Mutta olen ollut hirveän laiska muiden heijastimien suhteen - en ole enää.

Kaivoin laatikosta esille seksikkään SEOn hirvittävän kätevän klipsikiinnitettävän heijastimen, ja esimerkiksi tänään kun kävelin Asahiin, kiinnitin sen esimerkillisesti hihaani ja olin ylpeä kantaessani sitä - minua ja äitiä vastaan käveli eräs kaksikko koiran kanssa ilman ensimmäistäkään heijastinta. URPOT!

Lisäksi näin iltapimeillä mua pelottaa myös se, että sotilaskuljetus kaartaa linja-autoaseman pihaan ja sieltä purkautuu iso määrä tummanvihreisiin maasto-olosuhteisiin soveltuvissa vaatteissa, joissa luonnollisesti ei heijastavaa materiaalia ole käytetty. Esimerkiksi kihlattuni kotimatka on melko pimeää, jokseenkin suoraa, mutta lomapukuista ihmistä ei todellakaan havaitse kuin lähietäisyydeltä - ja se voi joskus olla erittäin paha tilanne ja siitäkin saisi olla sydän oikeasti syrjällään.

Maailma on pullollaan myös niitä kaheleita kuskeja, joita ei ne muut tielläliikkujat kiinnosta, vaikka sulla olis neonkyltti pään yläpuolella ja ledvalot takissa, housuissa ja kengissä.

Haista paska, paha maailma. :( Ja Taivaan isä suojelkoon meitä & pitäköön huolta niistä jotka on hakenut täältä pahuuden keskeltä pois <3 !

Ei mulla muuta, kuin että pysykää hereillä ja käyttäkää heijastinta. Voitte säilyttää henkenne. Suosittelen.




3 kommenttia:

  1. Tää o oikeesti todellaki teksi joka pistää miettimää..:s
    itsehän käytän heijastinta aamuisin vaikkei pimeetä ookkaa, koirille puen aina heijastin valjaat vähintäänki ja yleensä löytyy karvakavereilta vieläpä nuo huomioliivit ihan vaan siksi, et ne on niin pieniä ja valtavan rakkaita mulle. Ite oon sitte laiskempi käyttämää huomioliivei, paitti sillon kun oon oikeesti pimeellä liikkeellä ja toki sillonki kun hevosen kanssa meen, niin on heijastimet niin hevosella ku ihmisellä välttämättömät..
    Kyllä inhoks pistää ihmiset, jotka ei voi laittaa EDES sitä yhtä heijastinta sinne hihaan heilumaan ja sitä rataa.. Kyllä saa olla helvetin saamaton, jos ei edes siihen kykene oman ja muiden turvallisuuden vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan ensimmäisen virkkeen kehuna, kiitos siitä. Hyvä et löytyy fiksuu kansaa :) Tänään kuulin aiheesta ihan karun faktan, että lenkkeilijäporukka oli vastustanu viimeiseen asti sitä heijastimen laittamista "no mut sit kaikki näkee meidät"-tyyliin. Kyse teini-iän ylittäneistä ihmisistä......

      Poista
    2. Se todellaki oli kehu, siitäki huolimat etten osannu kirjottaa ees sanaa "teksti" oikeen :D
      Ja uskomattomii noi tollaset.. Jos ei oma henki merkkaa ees sitä vertaa, et vois sen heijastimen pistää, ni miettis sit ees niit jotka voi päälle ajaa. Niil ei tod näk oo kovinkaa hieno elämä enää sen jälkee edes, ku on jonku yli ajanu..:/

      Poista

Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen ja kaikkiin julkaistuihin kommentteihin vastataan! :-) Muista hyvä mieli ennen kuin kirjoitat! :-)