- Älä osta enää napittomia housuja (jegginssejä)! Miksei? Totesin että kaikki joita tyhmänä olin ostanut, ovat venähtäneet muodottomiksi ja löysiksi, suorastaan lökäreiksi! Ja mä sentään yritin olla kaukaa viisas ja ostaa _kokoa M_ olevat, jotka veny ja paukku mun päälle ja näytti ihan kivoilta. Pois mun silmistä semmoset kammotukset! Tälläselle vartalolle sopii kaikkein parhaiten suuri osa KappAhlin XLNT-mallistosta, me likes a lot <3 Uusimmat tulokkaat on viininpunaiset housut, uuh!
Tässä illan ja yön aikana olen myös pohtinut kaikenlaista, syntyjä syviä. Ikävöinut ihan kamalasti. Itkenytkin, mutta vain vähän. Haaveillut joulusta murun kainalossa ensin anopin, sitten ihan omalla soffalla. Odottanut kauhulla ensi viikkoa ja sitten vähän levollisemmin mielin seuraavaa.
Yksi ajatus syntyi, kun kysyin chatissa postausaihetta ihmiseltä, jolle olen alkanut jutella vasta viimeaikoina. Kyseinen ihminen oli kanssani samalla luokalla yläasteen ajan, enkä tuolloin ollut hänen kanssaan mikään ylin ystävä, ihan normaali koulukaveri vain. Oikeastaan minulla oli hänestä tajuttomia ennakkoluuloja (lähinnä ajattelin, että mun on turha ajatella että meistä tulisi kavereita) enkä osannut lähestyä häntä millään tavalla. Nyt jostain syystä olen alkanut pitää hänestä, jutella hänelle ja käsitykseni hänestä on tyystin erilainen ja jollain tasolla luotankin häneen. Ehkä vähän kurjaa, että tällainen tapahtui vasta pari vuotta jälkeen sen, kun päästiin samasta koulusta pellolle, mutta ehkä asiat vain vaativat aikaa. Jännää miten myös yhteinen harrastus - bloggaaminen - lähentää! Tunnistat itsesi tästä kirjoituksesta, joten <3! :)
Ehkä olen itsekin senverran kuluneen vuoden aikana muuttunut ja tietyt kohtaamani asiat ovat muokanneet musta sellaisen ihmisen, kuin nyt olen ja olen onnellinen, sillä olen saavuttanut lähiaikona parempia suhteita ihmisiin, joiden kanssa en koskaan kuvitellut tulevani toimeen tai ylipäätään ystävystyväni ollenkaan.
Oon myös loppuenlopuksi erittäin kiitollinen näistä kahdesta päivästä "yksin" kotona, ilman koulua. En aio tänäänkään välttämättä poistua sisätiloista vaan keskityn siivoamaan, tekemään koulujuttuja ja ihan vaan itseeni. Televisio pitää hyvin seuraa, heheh... En kerkeä tulevalla viikolla kuin nutturaa kiristämään. Toivottavasti olen senverran hengissä, että saan kirjoiteltua blogia. :)
Tässä nyt suurimmat asiat sydämen päältä. Ikävä paranee hitaasti mutta jokainen aamu on askel kohti juna-asemaa... ;) Loppuun tosi söpö kuva taas... Muru osaa aina valokuvis näyttää niin onnelliselta mun kans :)
:----) ♥
VastaaPoista