Nåde

Huh ku on tullu ajeltua keskiviikon jäljiltä varmaan abauttiarallaa 900 kilsaa, mm. Helsinki-Vantaalle ja takaisin isin kanssa, ja piiitkä kiertue Marleenan kanssa muistellen kaikkea <3 :-). Tänään oli eka tallireissu itse ajaen, hurjaaa! :) Reilu sata kilsaa tuli siitäkin, ja poni oli ihan mahtava jälleen, harmi ettei ollu ketään kuvaamassa kun kaveri tuli samaan aikaan hyöriin kentälle mun kanssa. :-) Pakettiautolla oon nyt opetellut ajamaan, hakenut vähän tuntumaa, ja lähden sitten hakemaan muuttokuormaa Pohjanmaalta, kun kaikki on reilassa. :-) 

Tänään sitten kun Perla oli laitettu pihalle ja taiteiltu takaisin kotiin lähettiin Naantaliin syömään :-) 

Vähän just sen näkönen naama että tallilta ollaan tulossa, mut ei anneta sen häiritä

Päivän asu koostui seuraavista:

Paitis KappAhl

Housut KappAhl

Kengät Migant

Laukku Migant

Oli hauskaa äidin, isin ja Artun kanssa, sellaisia hetkiä saisi olla enemmän. On hetkiä jolloin oppii arvostamaan omaa perhettänsä vielä enemmän, viimeaikaiset jutut ovat olleet juuri sellaisia.

I <3 family & friends

HEL-STO-HEL

Kotiuduttu on!
MISTÄ - Päivä Tukholmassa-risteily Helsingistä
MILLÄ - Viking Line, M/S Mariella
MIKSI - syntymäpäivälahja vanhemmiltani
KENEN KANSSA - Äiti, isi, Arttu
KOHTEET - Gamla Stan; Livrustkammaren, Storkyrkan

PAKKAAMINEN oli multa onnistunein suoritus ikinä! Ainoastaan kävi niin että mukaan lähti myös taannoin KappAhlilta ostettu farkkumekko ja tuo mintunvihreä korkeavyötäröinen hame jäi käyttämättä.

MATKA Helsinkiin sujui hyvin, odottavin fiiliksin ja intopiukassa. Pysähdyttiin yhden kerran syömään vähän sämpylää ja sellasta että taas jaksoi. =) Terminaalissakin oltiin jo aikaseen, joten sielläkin käytin sit vähän kahvilla. Helsingin päässä ihan uus juttu olikin se että laivaan pääsi tosi paljon ennen lähtöä, joten mentiinkin sitten melko pian porttien auettua sinne.

LAIVASTA tuli ensimmäisenä mieleen adjektiivit pieni ja ahdas. Mukanamme ollut ahtaanpaikankammoinen ei tehnyt asiaa helpommaksi, tiedettiin melkein heti alusta, ettei sille laivalle taida olla hänen kanssaan paluuta. Vietiin kamat hyttiin ja lähdettiin samantien kannelle - tottavie sundeckin baariin!

RUOKAA lähdettiin sitten seuraavana syömään.Ravintolavalikoimasta poimittiin Food Garden. Siinä heti huomattiin, että vaikka kyseinen laiva ei ihan odotuksia ylittänyt, palvelu oli erinomaista ja ystävällistä. 

Mä valitsin ruuakseni grillipihvin. Oon oikeesti pihvi-ihminen, ollut siitä asti kun opin pois lasten nakkikoreista...

Jälkkäriksi suklaamoussea ja säilöttyjä kumkvatteja. Oli muuten hyvää!

LOPPUILTA menikin siinä rollari-flipperin, tequilan ja jägermeister energizerin kanssa, hyi mua

AAMULLA ei ees ollu huono olo, tai siis. Mentiin nukkumaan joskus yhden aikoihin. Mä luulin herääväni 6:30, pyörin hetken sängyssä ja tunnustelin. Nousin sitte ylös kun ajattelin että no, puolen tunnin päästä alkaa aamupala et kai sitä voiski jo olla hereillä. Sitten puhelin sai ahaa-elämyksen - olemme ruotsin puolella. Hittolainen, asetin kaupungiksi Tukholman ja sitten totuus valkeni.

Kello oli 5:30.

Siinä sitten mietin että mitähän sitä nyt sitten tekisi. Päädyin kikkailemaan tukan ja naaman kanssa.

Tältä mä sitten näytin - tukka ponnarilla ja naama tikkurilan värikartasta. :) 

Lähdettiin aamupalalle ja sitten istuskeltiin kannella ihmettelemään Ruotsin saaristoa ja kiinnittymistä maihin.

MAIHINNOUSU oli jännää! Käveltiin vain putkea pitkin ja sitten tajusin seisovani RUOTSIN maan kamaralla, huh, se oli jännää. Seuraava etappi olikin löytää sightseeing-veneet, sillä päätettiin matkustaa niillä Gamla Staniin. 5 tunnin hop on hop off-lippu maksoi 11 euroa nenältä, sen sai ostettua laivan infosta.

TUIJOTTELIN hämilläni ympärilleni, olin haltioutunut. Nousimme Gamla Stanissa pois vesibussin kyydistä ja  ensimmäinen retkikohde oli Livrustkammaren, paikka, jossa oli kaikenlaista vanhaa, haarniskoja, vaatteita, jopa ikivanhoja hevoskärryjä ja täytetty Ruotsin kuninkaan hevonen! Käytin myös ekaa kertaa kruunuja. Into piukalla. En oikein malttanut pysähtyä lukemaan tekstejä joita oli pitkin Livrustkammarenia, ahmin silmilläni esim. kaikkea. 

KÄVELYÄ ympäri Gamla Stanin, vierailu Suurkirkossa, joidenkin kauppojen läpi kävely. 

KAHVILLA käytiin Cafe Novassa, tosin mä söin jäätelöä. Nom.

Tämä kuva on paluumatkalta. Antero on kovin iloisen näköinen :)

AIKAA oli vain viitisen tuntia, ja laivaan palattua tosin olikin jo niin nälkä, että oltiin valmiita uuteen starttiin - söin samat ruuat, ja sitten vain hengailtiin - pelattiin flipperiä - ja hehe, yö meni taas tequilan ja jekkuenergizerin parissa. Tässä vielä muutama kuva joista toivon välittyvän edes vähän tunnelmaa.

MÄ oon rakastunut tohon kaupunkiin - Tukholmaan - eritoten Gamla Staniin. En tiedä seuraavan retken ajankohtaa, ehkäpä syyslomalla? Hoppas.

PALUUMATKA alkoi siis edellisen päivän toisinnolla. Käytiin sundeckillä, syömässä, sitten yökerhoilua ja taxfreeostoksia.

MATKALAUKKU oli hieman enemmän täysi kuin matkalle lähtiessä. Mulla ja Artulla ostoksia oli mm. olut, tupakka (lähinnä tuliaisiksi polttaville kavereille), sangria, muutamia tuliasia ja itselle mm:

Rannekorut Perla-nimisestä kaupasta Gamla Stanissa

Kassi, joka oli kaupanpäällinen ostaessa Escadan Cherry in the Air-hajuveden <3

Pinkit Converset (49€, maissa 75€)

REISSU on kyllä unohtumaton, mutta vasta alkusoittoa. Mä tulen palaamaan Tukholmaan vielä, monta, monta kertaa. <3

<3

Perla

HUOM! Jos et diggaa ruualla leikkimisestä/ole hevosihminen, älä lue tätä :-)

Tänään oli taas lempipäiväni viikosta, maanantai!

Tänään Arttu otti valokuvia kun ratsastin. Kuvista tulee tosi hyvin esille miten ratsastan tosi herkästi jalat tosi takana ja kenotan typerän näköisesti - keskitympä tähän ensi kerralla. Se oli tämän illan suurin ongelma. Muuten meni suhteellisen mukavasti.

Tässä on uusi ystäväni: Perla frá Sydsta-Osi, vuonna 2004 syntynyt ruunivoikko viisikäyntitamma. Perlan omistaa Piia Pensikkala, Baldur-tallin omistaja. Hän on siis ihan tavallinen tuntihevonen, paitsi että minä rakastuin häneen tänään toden teolla... :) Reipas, mukava, selväpäinen tytöntyllerö.

Virheitä tuli taas, mutta niin myös onnistumisia. :) Hyvillä mielin jälleen ensi viikkoa odotellessa. Sitten alkaakin hevosilla kesä, ja saas nähdä, saattaa olla että mulla on muutamia vuokrailtoja tulossa Perlan kanssa. :) 

Ratsastusharrastuksestani

Tänään on ollut kohtuu mukava päivä. Olen tehnyt radiohommia, huomenna on taas lähetys, ja levittänyt mainoksia. :)

Tein tänään opon kanssa "ison" päätöksen tulevaisuutta ajatellen. Mun piti alunperin hidastaa lukion käymistä 3,5 vuoteen, mutta tänään selvisi, että mä olen kuin olenkin ylioppilas ensi keväänä! Se tietää paljon enemmän töitä neljälle jaksolle, mutta mähän muuten teen sen, että pääsen jatkamaan heti seuraavana syksynä kouluun x :)

Tänään olin myös ratsastamassa ja voi hitsi, en tiedä mistä aloittaisin. Aloitin ratsastuksen monia vuosia sitten (siltä ainakin tuntuu), vuonna 2004, kokonaista 9 vuotta sitten. Ja rakastuin Islanninhevosiin siltä istumalta.
Sillon oli uutuudenviehätystä ja ihastuminen ylipäätään hevoseen nelijalkaisena otuksena. Vuodet vierii ja kokemusta tuli kartutettua myös muutamilla kymmenillä leireillä ja erityisen kivoja olivat kaksi leiriä Kuuman kartanolla Latovainiolla, sieltä tuli hyviä muistoja ja ystäviä erityisesti :-) Parhaita hevosten myötä saatuja ystäviä on tietty Siiri, jonka kanssa lyötiin hynttyyt yhteen kesällä 2006 ja Riikka, johon tutustuin legendaarisen Pollux-kerhon myötä samana vuonna kuin hevosiinkin, 2004. :-)
Asiakassuhteeni päätyttyä edellisen tallin kanssa, siirryin tosiaan tuonne Kodisjoelle pieneen, ihanaan Baldur-talliin viilaamaan ja hiomaan. Ensimmäiseksi ongelmaksi diagnosoitiin helkkarin vino istunta, jonka kanssa taistelin sitten muutamia tunteja. Sitten korjailtiin ja korjaillaan edelleen käsiä, ryhtiä, KATSETTA, aktiivista pohjetta. Mulle on kehittynyt ikäänkuin sellainen mielleyhtymä että jos hevonen on reipas ei mun tarvi ku jarrutella ja se on ihan kakkaa se semmonen, tänään se tuli todistettua :').

Yksi syy miksi en hirveesti kirjottele mun ratsastuksesta, on ehkä se, että täällä netissä törmää niihin viisaisiin jotka tietää kuinka hyvä tai huono joku ihminen on jossakin hevosiin liittyvässä. Voisin nyt heti tässä mainita sellasen seikan että ei voi koskaan onnistua jos ei löydä positiivisia asioita ja opi virheistään. Jos satun sanomaan että olen mielestäni hyvä jossain asiassa, niin silloin tarkoitan sitä mutta myönnän myös virheeni.

Tänään ratsastin Perla-nimisellä hevosella joka oli kaikkea muuta kuin mihin mä olen tottunut. Ikään kuin yleensä tykkään hevosista jotka mun pitää saada hereille ja nyt oli osittain toisin päin. En voi sanoa rakastuneeni heti. Tein ihan varmasti paljon väärin ja ainakin olin osan aikaa ihan liian kovakourainen sen hevosen kanssa kun hätäännyin siitä vauhdin (oikeasti pienestä) määrästä. Uskon että toinen kerta sanoo paljon enemmän rakastunko vai enkö ja todennäköisesti ra kas tun...

Tuntuu kuin kahdessa vuodessa olisin ottanut ison harppauksen eteenpäin. Joskus maiseman vaihto siis on enemmän kuin paikoillaan, että saa uusia haasteita. Mä kaipasin just tätä ja itseni haastamista, että saisin kasattua enemmän rohkeutta ja niin sanotusti munaa siihen ratsastukseen. Jos nyt toisetkin 9 vuotta tulis keikuttua vaikka Baldur-tallin hevosten selässä, niin voisin sanoa jo, että mulla menee hyvin.

Onhan mua tuomaroitu jo ihan islantilaisienkin tuomarien puolesta joskus vuonna 2007 lahjakkaaksi ja hyväksi ratsastajaksi, ja uskonkin, että kun pääsen suurimmista päähänpinttymistäni eroon, tulee mun ratsastuksesta parempaa. Aikoinani haaveilin kisailusta, mutta nyttemmin se tuntuu kaukaiselta, ehkä tätipäivien jutulta? En tiedä. Resursseja ei taida toistaiseksi olla. Toivoisin aina tietty salaa, että olisi. Olisi mukava saada näyttää muillekin, että on paikka jossa musta tuntuu ihan hirveän hyvältä-issikan satula.

Tänään tapahtui taas niin, että kun uskalsin antaa hevosen tehdä hevosen tehtävää, mun suupielet nousi ainakin korviin ja mä HYMYILIN koko sielullani ja ruumiillani. Nyt kun istun tässä ja mietin sitä tunnetta, nousee mulle melkein kyyneleet silmiin. Mulle tulee niin vapaa olo. Ei se välttämättä mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt, vauhtia oli liikaa, tai muuten joku asia meni vähän huonommin, mutta sen tunteen saavuttaminen on parempaa kuin mikään muu. Töltin ratsastaminen oikein ja puhtaasti on ehkä parasta mitä voi tehdä housut jalassa ja en tiedä pitäiskö sanoa että menee yli senkin. En vain pysty kuvailemaan sitä tunnetta. Toivottavasti saisin ensi viikolla vaikka valokuvia, jos ja kun sellainen tilanne tulee uudestaan vastaan. Pienelle koulukiusatulle tytölle oli 9 vuotta sitten lottovoitto löytää tällainen harrastus, josta löysin elämälleni punaisen langan. Vaikka se ei ole nimeltään ikinä ollut hevosterapiaa, sellaista se on. Ja nyt olen taas saanut langan päästä kiinni ja koko kesän aion käydä ratsastamassa niin paljon kuin vain voin. <3

Minä ja Strengur 2012

A paparazzi who doesn't stop

Meidän kellarista on moneksi, mm. valokuvausstudioksi ;) 

Arttu halusi kokeilla pärstäkuvausta ja mä inspiroiduin kesäisistä väreistä oranssista ja pinkistä. Ja tossa ylempänä kuva, josta oon oikeestaan aina haaveillut - sellainen OH MY GOOSH!!!!!!1 - kuva. :D Ja tää on siis tyystin mun muokkaama eli haukkukaa väreistä ja tasapainoista ym ihan vaan minua :D

Kuluneella viikolla tosiaan kuntosalilla olin keskiviikkona, ja torstaina sen 30 minuutin lenkin. Ja avaan tähän nyt heti että miksi se kesti vain 30 minuuttia : koska polviani suoristetaan teipein ja tulevaisuudessa myös pohjallisin, tulee mun harjoittaa jalkojani ja pyrkiä kävelemään monot suorassa niin ettei mun tarvitse sitä edes ajatella. Koska asento on polville ja eritoten kaikille jalkojen ja osaksi myös selän lihaksille uusi, suositusaika on sen 30 minuuttia ja pohjallisten kanssa aluksi 20 minuuttia. Tähän ei myöskään liity arkiliikunta kuten koulumatkat tms. vaan koskee lähinnä justiin tarkoituksenmukaista harjoitusta. Valitsin torstaina lenkkipaikaksi paikallisen pururadan, koska siellä on mukava pohja ja maastonvaihtelua; myös yksi tosi hyvä ylämäki, jota tulen hyödyntämään tulevaisuudessa vielä paljon :-) Lenkin jälkeen fiilis oli superhyvä, ja jos alkaa näyttää hyvältä niin kävelen sen useammin. Oli ihana kuunnella lintujen laulua ja kiva oikeastaan kun ei siellä tullut kuin yksi koiranulkoiluttajapariskunta vastaan. Tästälähin tulen vetämään lenkkarit totisesti useamminkin jalkaani!

Syy miksen mennyt vielä tänään salille, on se, että huomenna olisi tarkoitus jos kaikki suunnitelmat ja aikataulut pitää kutinsa, lähteä eräälle luontopolulle talsimaan ja rikkomaan juuri selitettyä sääntöä vähintäänkin törkeästi... Mutta käytettäköön tilaisuus hyväksi, sillä maanantaina saattaa tulla taas ihan uudet rajoitteet ja säännökset kävelyyn. Ja mikäli nyt kävis niin että kyseinen reissu jääpi tekemättä niin sitten kassi olalle ja kuntosalille tai vaihtoehtoisesti pururadalle :). Ensi viikon varma salipäivä on ainakin tiistai ja itseasiassa maanantaina on ratsastuksenkin vuoro jälleen. :) Sitten loppuviikolla tarkoitus taas käydä tosiaan kävelyillä ja sitten toisamiseen salilla :) Toki maanantainen voi vielä muuttaa suunnitelmia mutta tältä näyttäisi nyt. Maanantaina menen siis sovittamaan pohjallisia ja kuulen niistä tarkemmat käyttöohjeetkin, vaikka se taitaa olla tosi simppeliä, tunge kenkään ja kävele :'D

Nyt olis sitten kinkkinen tehtävä lukijoille: suositelkaa jotakin ryhmäliikuntalajia, josta itse pidätte, sillä haluaisin kokeilla jotakin uutta. Zumba on nähty ja kahvakuula liian trendilaji, en usko että viihtyisin siellä. :--) 

Aloin taas miettiä sulkisinko blogini täys-anonyymikommentoijilta kokonaan. Onhan se nyt selvä että jos tällainen liikalihava yrittää jotain parannusta tehdä niin se täytyy heti lytätä, ja oma elämä loistaa varmaan, mulle vakuutettiinkin niin :) Toisaalta mietin edelleen esimerkiksi että jos olisin teiniäiti, olis paskavyöry vielä isompi, joten miks vaivautua muuta kuin nauramaan "näytät ihan teuraaks vietävältä emakolta"- ja "toi sun tekeminen on ihan turhaa, laitteet vaan kuluu"-kommenteille, ja mun puolesta saatte vaikka oksentaa siellä ruudun toisella puolella mun kuvan nähdessänne, sillä omapahan on vikanne jos tänne olette tulleet ja minua seuraatte, ei se mun vika oo jos ei kantti kestä pysyä poissa jos salaa kumminkin kiinnostaa :) Kiitos kuitenkin aiempaa aiheeseen liittyvää postaustani kommentoineille, olette ihania ja fiksuja suurin osa loppupeleissä, en ole menettänyt uskoani ihan vielä!! :)  

Ateriarytmini on nyt kutakuinkin todella hyvässä mallissa, jos joku viidestä jää pois niin se on nykyään iltapala. :) Syön aamupalalla kaksi palaa leipää sekä aimo annoksen vitamiineja ja lasin vettä, koulussa lounaan (kotona korvaan sen hedelmillä tms. vähän turhan kevyelläkin ehkä), koulusta tullessani nappaan esimerkiksi jugurtin tai hedelmää. Sitten syön päivällisen jonka äitini ja/tai minä tekee. Sitten voi mennä useampikin aika ilman sen kummempaa syömistä, yleensä tulee taas syötyä jugurttia tai vastaavaa joka on sitten se iltapala. Joo ehkä aika yksitoikkoista ruuan valikoiman suhteen ainakin aamu-, ilta- ja välipaloilla mutta mainiointa on rytmi, jonka olen saavuttanut! =) Tästä on nyt hyvä lähteä tavoittelemaan yhä kevyempää oloa. Lisättäköön tähän vielä että joku virheellisesti kuvitteli mun juovan jotakin diettikolaa ja että mässäilen roskaruualla vähän väliä - tämähän ei todellakaan pidä paikkansa, juon ihan originaalia kokista lähinnä kahviloissa tms. erikoistapauksissa. Ja tottahan tuo, että viime talven aikana tuli useasti Siirin kanssa käytyä ulkona syömässä, kuin myös kihlattuni Artun, mutta tämä kaikki on nyt taakse jäänyttä elämää ainakin siinä säännöllisyydessään mitä se oli enkä todellakaan edes muista koska olisin viimeksi syönyt oikeen kunnon roskaruokaa - eikä mun tee sitä edes mieli.

Muihin aiheisiin. Muutama uusi juttu! :-)

Kynsille

Mavalan kynnenkovettaja, 7€/Tarjoustalo

Isadora 697 CLEAR 6in1 Nail Gel, 9.10€/Sokos

Mavala toimii erittäin hyvin mutta haisee erittäin pahalle. Mutta siihen nähden että ihan oikeasti toimii niin erinomaista.

 Tää IsaDoran juttu on ehkä huipuinta pitkään aikaan! 6in1 lupaa olevansa päälys- sekä aluslakka, antavansa suojaa ja täydellisen kiillon, sekä tasoittavansa kynttä ja lupaa olevansa pitkäkestoinen. Olen todella pahoillani tämän kuvan pikkurillistä, tässä näkee mitä geelikynnet lopuksi tekee omille kynsille. Nyt syön rusaasti vitamineeja (mm. biotiini+c+d) ja juon paljon vettä ja käytän kaikkia mahdollisia kynnen vahvistustuotteita jotka huushollista löytyy saadakseni oman vahvan kynnen takaisin. :) Tässä kuvassa yllä kynsilläni on ensin yksi kerros 6in1 lakkaa pohjana, sitten välissä 859 Iron Lady ilman magnetisointia ja sitten päälyslakkana vielä samaa 6in1-tuotetta. Tässä kuvassa kynnet ovat n. 24h olleet ja niillä on mm. pesty ja ajettu niin autoa kuin mopoa, tehty kotitöitä ja vahdittu lapsia. Eli erittäin hyvä, lupauksensa täyttävä tuote, jota suosittelen lämpimästi kaikille kynsi-ihmisille!

Villatakki 19,90 - 50% = 9.95€/Vero Moda

Paita 26.95 - 50% = ~13.50€/VeroModa

Tämän jälkimmäisen paidanhan omistan jo sinisenä, mutta se on kokoa isompi - sovitin tätä paitaa ja ilokseni pienempi koko näytti päältäni paljon paremmalta kuin se sininen, jota sovitin helmikuussa ! Olen todella iloinen kun pystyin ostamaan normaalia pienemmän vaatteen. :) 

Uskokaa pois - mä en enää lopeta hymyilemistä, mä teen kaiken täysillä, ihan sama mitä joku sanoo. Enkä tee sitä sitä varten, että voin blogissani kehua kuinka ahkera olenkaan. Teen sen itselleni, jotta mulla on parempi olla. Mulla on tosi ihana tukiverkosto, muun muassa kihlattu joka rakastaa mua täysillä näytin mä miltä hyvänsä, sekä rakkaita ystäviä kuten Ida, Siiri, Marleena... listasta tulisi tosi pitkä ja vaikkei jonkun nimeä mainittaisi hän on todella tärkeä minulle. Perheeni on myös todella tärkeä, eritoten isi jonka kanssa olen vihdoinkin saavuttanut paljon paremmat puhevälit, sillä yhdessä vaiheessa vieraannuin hänestä hiukan, se oli kai jokin typerä kasvun vaihe. Äiti on aina äiti, hän löytää aina uuden kohdan, johon pitää kiinnittää enemmän huomiota ja tehdä paremmin. Äitinäni hän varmasti tietää mistä puhuu. Ainut jota yritän miellyttää on silti tässä kohtaa minä itse. Mä olen onnellinen että haastoin itseni. Aion tehdä tämän kunnolla. Mä aion onnistua. Mun jaloista tulee vielä suorat, sattui se sitten paljon tai vähän, ihan sama kuinka paljon joudun niiden eteen töitä tekemään, teen kaikkeni. Lisäksi tulen saamaan kehostani sellaisen, että minulla on hyvä olo.

Nyt on korkein aika painua pehkuihin, jotta jaksaa huomenna taas tuhista ja elää täysillä!

Hauraat on haaveeni

KATTOKAA!

Ihanat popot. Niiiiin ihanat. Marssin sisälle Click Shoesin ovesta, myyjä käveli heti vastaan ja ensin ajattelin, että nääh, en mä mitään kysy. 

Anteeksi, mutta etsin saapikkaita. Korkeampivartisia, pienellä korolla, paksulle pohkeelle.

Neljättä kenkää sovittaessani mua hävetti ja ajattelin, että voi ----, ei tästä tuu mitään.

Viides kenkä, tämä Biancon saapikas. Niin meni jalkaan että napsahti ja niin ihana on!

Siispä nyt siivoan kaikki vaatteeni ja kenkäni, jotta äiti olisi tyytyväinen minuun ja voisin saada nämä kengät luovuttuani ensin jostakin vanhasta.

Lisäksi vielä muutamia kuvia kuluneelta viikolta murun kanssa. :-)

Eskimo.

Klikkaa suuremmaksi - ostoksia! 

Sormus jossa sydän ja avain, 2,50€/Glitter

Korvikset ja sydänkaulakoru /Pieces
Säärystimet /Cubus

Huivi /Pieces