Autio mökki 5km lenkkipolun varrella ! Se on kai osa kartanoa, joka sekin näyttääpi aika tyhjältä.
Kesällähän oli pakollisia nämä kuvat - varpaat ja santaa!
Vauhti päällä XD
Lenkkeilijät
Leevi-poitsu syä keksii <3
Viikonloppu oli oikein mukava, no, voishan sanoa rentokin. Perjantai-illalla aloitin pienen projektin. Lauantai meni ensin Saran & Leevin kanssa seurakunnan kerhon päättäjäisissä leirikeskuksella, sitten paikallisen kylätalon kevätjuhlissa, jossa minä ja kaksi muuta nuorisoparlamentin edustajaa leikitettiin lapsia mm. polttopallon muodossa. :)
Sunnuntain kohokohta olikin sitten pitkälti 5 kilometrin kävelylenkki murun kanssa. Tänään maanantaina olin rata-ajossa ja sitten vielä Tirri-nimisen kamun kanssa höntsäiltiin maastossa tässä illalla. Huomenna Arttu lähtee mua edellä Pohjanmaalle ja mä jään tekemään muutaman kokeen ja käyn edustamassa nuorisoparlamenttia kahden kollegan kanssa ja sitten pitäis muutamaa ystävääkin tavata, ennen kuin lähden itse perässä kohti Pohjanmaata päiväksi toivottavasti hakemaan itselleni tuliaisia ;)
Yksi projekti alkaa myös nimittäin vaatekaapin tyhjennys nyt kun on hetki "omaa aikaa" täällä kotona. Onhan tässä vähän ahdasta asustella yhdessä huoneessa kahden ihmisen ja sanomista tulee puolin toisin kun toinen jättää jonkun tavaran johonkin missä toinen ei siitä tykkää, jne. Mutta syksyllä tilanne on varmaan jo taas se että asutaan eri paikkakunnilla, joten tätä aikaa tulee varmasti jossain välissä myös ikävä. En mä silti taida valittaa muutamasta hetkestä yksin, vaikka aina murun kainalossa on kivempi ja parempi :)
Ja tässä perjantaina aloitettu projekti, virkattu kassi valmiina ! Ei ihan niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta ihan hyvä ensimmäiseksi käsityöksi pitkiin, pitkiin aikoihin. Tarvittiin vain 13 isoäidin neliötä (joita en ole tehnyt... jälkeen ala-asteen?) Ja koristeluihin kukat. Sentään muistin miten tota "yhtenäistä" virkataan ja tein noi sangat :-)
Noh, tässä voiskin sitten miettiä sitä koepäiväpostausta seuraavien päivien aikana :-)!
HUOM! Jos et diggaa ruualla leikkimisestä/ole hevosihminen, älä lue tätä :-)
Tänään oli taas lempipäiväni viikosta, maanantai!
Tänään Arttu otti valokuvia kun ratsastin. Kuvista tulee tosi hyvin esille miten ratsastan tosi herkästi jalat tosi takana ja kenotan typerän näköisesti - keskitympä tähän ensi kerralla. Se oli tämän illan suurin ongelma. Muuten meni suhteellisen mukavasti.
Tässä on uusi ystäväni:Perla frá Sydsta-Osi, vuonna 2004 syntynyt ruunivoikko viisikäyntitamma. Perlan omistaa Piia Pensikkala, Baldur-tallin omistaja. Hän on siis ihan tavallinen tuntihevonen, paitsi että minä rakastuin häneen tänään toden teolla... :) Reipas, mukava, selväpäinen tytöntyllerö.
Virheitä tuli taas, mutta niin myös onnistumisia. :) Hyvillä mielin jälleen ensi viikkoa odotellessa. Sitten alkaakin hevosilla kesä, ja saas nähdä, saattaa olla että mulla on muutamia vuokrailtoja tulossa Perlan kanssa. :)
Tänään on ollut kohtuu mukava päivä. Olen tehnyt radiohommia, huomenna on taas lähetys, ja levittänyt mainoksia. :) Tein tänään opon kanssa "ison" päätöksen tulevaisuutta ajatellen. Mun piti alunperin hidastaa lukion käymistä 3,5 vuoteen, mutta tänään selvisi, että mä olen kuin olenkin ylioppilas ensi keväänä! Se tietää paljon enemmän töitä neljälle jaksolle, mutta mähän muuten teen sen, että pääsen jatkamaan heti seuraavana syksynä kouluun x :)
Tänään olin myös ratsastamassa ja voi hitsi, en tiedä mistä aloittaisin. Aloitin ratsastuksen monia vuosia sitten (siltä ainakin tuntuu), vuonna 2004, kokonaista 9 vuotta sitten. Ja rakastuin Islanninhevosiin siltä istumalta.
Sillon oli uutuudenviehätystä ja ihastuminen ylipäätään hevoseen nelijalkaisena otuksena. Vuodet vierii ja kokemusta tuli kartutettua myös muutamilla kymmenillä leireillä ja erityisen kivoja olivat kaksi leiriä Kuuman kartanolla Latovainiolla, sieltä tuli hyviä muistoja ja ystäviä erityisesti :-) Parhaita hevosten myötä saatuja ystäviä on tietty Siiri, jonka kanssa lyötiin hynttyyt yhteen kesällä 2006 ja Riikka, johon tutustuin legendaarisen Pollux-kerhon myötä samana vuonna kuin hevosiinkin, 2004. :-)
Asiakassuhteeni päätyttyä edellisen tallin kanssa, siirryin tosiaan tuonne Kodisjoelle pieneen, ihanaan Baldur-talliin viilaamaan ja hiomaan. Ensimmäiseksi ongelmaksi diagnosoitiin helkkarin vino istunta, jonka kanssa taistelin sitten muutamia tunteja. Sitten korjailtiin ja korjaillaan edelleen käsiä, ryhtiä, KATSETTA, aktiivista pohjetta. Mulle on kehittynyt ikäänkuin sellainen mielleyhtymä että jos hevonen on reipas ei mun tarvi ku jarrutella ja se on ihan kakkaa se semmonen, tänään se tuli todistettua :').
Yksi syy miksi en hirveesti kirjottele mun ratsastuksesta, on ehkä se, että täällä netissä törmää niihin viisaisiin jotka tietää kuinka hyvä tai huono joku ihminen on jossakin hevosiin liittyvässä. Voisin nyt heti tässä mainita sellasen seikan että ei voi koskaan onnistua jos ei löydä positiivisia asioita ja opi virheistään. Jos satun sanomaan että olen mielestäni hyvä jossain asiassa, niin silloin tarkoitan sitä mutta myönnän myös virheeni.
Tänään ratsastin Perla-nimisellä hevosella joka oli kaikkea muuta kuin mihin mä olen tottunut. Ikään kuin yleensä tykkään hevosista jotka mun pitää saada hereille ja nyt oli osittain toisin päin. En voi sanoa rakastuneeni heti. Tein ihan varmasti paljon väärin ja ainakin olin osan aikaa ihan liian kovakourainen sen hevosen kanssa kun hätäännyin siitä vauhdin (oikeasti pienestä) määrästä. Uskon että toinen kerta sanoo paljon enemmän rakastunko vai enkö ja todennäköisesti ra kas tun...
Tuntuu kuin kahdessa vuodessa olisin ottanut ison harppauksen eteenpäin. Joskus maiseman vaihto siis on enemmän kuin paikoillaan, että saa uusia haasteita. Mä kaipasin just tätä ja itseni haastamista, että saisin kasattua enemmän rohkeutta ja niin sanotusti munaa siihen ratsastukseen. Jos nyt toisetkin 9 vuotta tulis keikuttua vaikka Baldur-tallin hevosten selässä, niin voisin sanoa jo, että mulla menee hyvin.
Onhan mua tuomaroitu jo ihan islantilaisienkin tuomarien puolesta joskus vuonna 2007 lahjakkaaksi ja hyväksi ratsastajaksi, ja uskonkin, että kun pääsen suurimmista päähänpinttymistäni eroon, tulee mun ratsastuksesta parempaa. Aikoinani haaveilin kisailusta, mutta nyttemmin se tuntuu kaukaiselta, ehkä tätipäivien jutulta? En tiedä. Resursseja ei taida toistaiseksi olla. Toivoisin aina tietty salaa, että olisi. Olisi mukava saada näyttää muillekin, että on paikka jossa musta tuntuu ihan hirveän hyvältä-issikan satula.
Tänään tapahtui taas niin, että kun uskalsin antaa hevosen tehdä hevosen tehtävää, mun suupielet nousi ainakin korviin ja mä HYMYILIN koko sielullani ja ruumiillani. Nyt kun istun tässä ja mietin sitä tunnetta, nousee mulle melkein kyyneleet silmiin. Mulle tulee niin vapaa olo. Ei se välttämättä mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt, vauhtia oli liikaa, tai muuten joku asia meni vähän huonommin, mutta sen tunteen saavuttaminen on parempaa kuin mikään muu. Töltin ratsastaminen oikein ja puhtaasti on ehkä parasta mitä voi tehdä housut jalassa ja en tiedä pitäiskö sanoa että menee yli senkin. En vain pysty kuvailemaan sitä tunnetta. Toivottavasti saisin ensi viikolla vaikka valokuvia, jos ja kun sellainen tilanne tulee uudestaan vastaan. Pienelle koulukiusatulle tytölle oli 9 vuotta sitten lottovoitto löytää tällainen harrastus, josta löysin elämälleni punaisen langan. Vaikka se ei ole nimeltään ikinä ollut hevosterapiaa, sellaista se on. Ja nyt olen taas saanut langan päästä kiinni ja koko kesän aion käydä ratsastamassa niin paljon kuin vain voin. <3
Perjantai alkoi hyvissä mielin koulutuntien jälkeen Turussa elokuvaretkellä. Ilma oli mitä ihanin ja lähettiin tunti etuajassa ja monta tuntia ennen elokuvaa kohti Turun keskustaa. Bussi pysähtyi linja-autoasemalle ja sieltä kävellä töpsyteltiin kauppatorille. Kierreltiin yhdessä tuumin oman kiinnostuksen mukaisia kauppoja ja käytiin syömässä Subwaylla (kuka yllätty, käsi ylös?!) :D
Mulla oli joululahjoista jäljellä vähän rahaa Kultajousen lahjakortilla (kiitos kummitäti <3), niin sehän piti sitten mennä käyttämään... Ja päädyin parin mutkan kautta Elegance-liikkeeseen ja mulla oli pitkälti sellanen halpa makkara-olo... Tai niin siellä ainakin tuijotettiin tai ainakin se myyjä joka pakottautui mua palvelemaan. Kultajousessa josta lähdin liikenteeseen myyjä oli kuin Naantalin aurinko, tai ainakin asiallinen, puhelias ja asiakaspalvelualtis. Nooo joo valitus sikseen, tässä on mun o.n.e kelloperheeni:
Vaaleanpunainen basic-kello hankittu elokuussa 2012, muistan että käytin sitä ensimmäisen kerran Artun sotilasvalapäivänä ja myös paitani ja huivini olivat pinkkejä. :') Söpöö.
Valkoinen kultareunuksinen kello tuli hommattua ekan kerran joulun jälkeen lahjakorttia käyttäessä, ja tämä musta hopeareunuksinen perjantaina. Nyt on ainakin valinnanvaraa! :--) Voisin ottaa kyllä kaikissa väreissä nämä kellot, ainakin vielä joku kirkas väri. Vitsi mikä harakka mä olenkaan.
Ja sitten vielä ennen elokuvia oli pakko poiketa vähän Skopunkteniin. Tossa yhessä postauksessa laitoin kuvan valkoisista perus tossuista, jotka makso suoraan Ruotsin kurssista käännettynä n. 11,90 € - no, Suomessa tämä vastaava hinta oli kuin olikin 14,95. Sovitin kenkiä jalkaan todeten että eihän ne nyt käy laatuun. Mun jalka on vielä niin vino, että ne kengät ois mun jalan muotoset ihan liian nopeesti kun se kangas oli tosi ohutta. Tokihan mun jalat tekee pientä edistystä kokoajan, mutta tuntu ihan rahan tuhlaamiselta...
kunnes....
Mä löysin nää! Kuvatessa nää kengät on ollu yhden kerran jalassa, Tampereella lauantaina ja mun varpaitten yli meni jotkut sadat lastenvaunut... -.- , nojoo, valkoinen kenkä näyttää parhaimmalta just vähän likasena.
Näiden kangas oli heti kättelyssä vahvempaa ja toi kärkiosa tollain tikattu. Niitit kruunas koko komeuden ja tsitsing, 19,90 euroo ja nää popot on MUN. <3
Ja koko on 37, miettikääs kuin pieni jalka tällaiselle tonnikeijuille...
Elokuvana oli Les Misérables ja voi kun itketti <3 En tiedä enää paremmasta. Jopa toi miehenalku sanoi, että haluaisi nähdä ko. rainan uudelleen. On se niin hyvä, että mä en edes kestä. :') Ja itkettyä todellakin tuli! Vive la France!
Tän söpöliinin äiti osti mulle messuilta. Hän on alpakanvillaa ja esittää alpakkaa. Hän sai erään messuilla esillä olleen suomenhevosen nimen, nimittäin sanon häntä Höpöheinäksi. Uskokaa tai älkää, niin sellainen hevonen siellä oli. Hetken mietin, kuulinko oikein, mutta Höpöheinä se oli.
Oon melko varma että ottaisin tällaisen kotiinikin....
Messut oli ihan ok. Siellä vaan oli minä, äiti ja 7998 muuta. Eli piukkaa, tiukkaa ja ahdasta. Alpakkakojulta ostettiin lankaa ja Höpöheinä, muuten ei jaksanut vaivautua kun hikikin valui. Lähetinkin aiheesta palautetta, mutta Tampereen messukeskushan on remontin alla joten se selittääkin tilanpuutteen - ensi vuonna tilaa on varmasti enemmän. :--) Säästyipähän vähäsen rahaa... :)
Islanninhevosten takiahan matkaan lähdettiin ja voi että, oli kyllä kaiken sen kaasunpoljennan arvoista! Tein videon, jota latasin tänään koko päivän Youtubeen:
Ottakaa sitten rakkaat huomioon että mulla on vain digipokkari eikä mitään mahista mihinkään jalustoihin tai muuta. Lisäksi tämä on vain TODELLA pieni pintaraapaisu TODELLA upeasta showsta! Videolla ja videon boksissa tarkemmat infot. :--)
Päivän asu Tampereella:
Huivi päässä Glitter
Huivi kaulassa Glitter
Neuletakki GinaTricot
Paita Vero Moda
Rannekorut Ibero
Kello o.n.e Kultajousi
Farkut Lindex
Kengät Skopunkten
Tulevalla viikolla monenlaista: autokoulu, uusi jakso alkaa, kokouksia, salikäyntejä... :--)
Kattelisko joku mua videolta? Tai onko jollakin jotain muita ideoita blogin suhteen? Mitäs tykkäätte kengistä, kellosta ja päivän asusta? :---)
